Kaksi tapahtumaa, kaksi tekoälyn suuntaa peleissä

Kaksi tapahtumaa, kaksi tekoälyn suuntaa – mitä Suomi voi oppia?

Eurooppalainen peliala elää yhtä suurimmista murrosvaiheistaan sitten mobiilipelibuumin. Tekoäly ei ole enää vain NPC-vastustajien aivoja tai matchmaking-algoritmeja, vaan läpileikkaava voima, joka vaikuttaa tuotantoputkeen, liiketoimintamalleihin ja jopa nuorten tekijöiden uranäkymiin.

Tässä artikkelissa – osana “Tekoäly suomalaisessa peliteollisuudessa” -sarjaa – tarkastelemme kahta hyvin erilaista tekoälyn tulokulmaa: Irlannin NEXUS-konferenssin varovaista, kriittistä suhtautumista ja Helsingin Pocket Gamer Connectsin (PGC) innostunutta, välillä jopa hurmoksellista AI-puhetta. Samalla peilaamme näitä näkökulmia Suomen pelialaan: erityisesti mobiilipeliteollisuuteen, mutta myös PC- ja konsolipeleihin.

1. Tekoäly pelialalla ei ole yksi asia – vaan monta

Kun puhumme “tekoälystä peleissä”, suomalaisessa keskustelussa se sekoittuu usein kahteen hyvin eri asiaan:

• Peli- ja pelattavuus-AI: NPC-käyttäytyminen, vihollisten päätöksenteko, reitinhaku, pelaaja-analytiikka, personointi.
• Generatiivinen tekoäly: kuvagenerointi, tekstigenerointi, ääninäyttelyn synteesi, skriptien luonnostelu, markkinointimateriaalit.

NEXUS Dublinessa ja Pocket Gamer Connects Helsingissä toivat esiin, että nämä kaksi kategoriaa ovat monella tiimillä menneet puheessa päällekkäin. Varsinkin mobiilipuolella “AI” tarkoittaa usein käytännössä generatiivisia työkaluja, joilla yritetään:

• nopeuttaa sisällöntuotantoa
• tehostaa käyttäjäanalytiikkaa ja -hankintaa
• personoida kokemusta tai mainontaa

Samaan aikaan tutkimusperustainen pelitekoäly – kuten esimerkiksi Counter-Striken MLMove-projekti, jossa transformer-malleilla opetettiin bottien liikekäyttäytymistä – näyttää, mihin suuntaan pelaamista tukeva, ei-markkinointivetoinen AI voi kehittyä.

Suomalaisille studioille olennainen kysymys vuodelle 2026 ei ole “käytämmekö tekoälyä?”, vaan:

Käytämmekö tekoälyä tavalla, joka luo pitkäaikaista arvoa – pelaajalle, studiolle ja työntekijöille?

2. Irlannin varovainen linja: AI yhtenä työkaluna, ei pelastajana

Pieni maa, vahvat ulkomaiset toimijat – kuulostaako tutulta?

NEXUS-konferenssi Dublinissa nosti esiin monelle suomalaisellekin tutun rakenteen: pieni kotimainen peliskene, jota kannattelevat sekä omat menestystarinat että kansainvälisten jättien satelliittitoimistot. Irlannissa paikallinen ala on pitkälti indie-vetoinen, ja isommat pelifirmat sekä teknologiajätit ohjaavat strategiaansa ulkomailta.

Tekoäly ei ollut siellä “suurin kriisi” – tärkeä, mutta ei polttavin. Huomio oli enemmän:

• rahoituksessa ja tukijärjestelmissä
• alan arvostuksessa kulttuurialana
• kyvyssä rakentaa omaa identiteettiä, ei vain ulkoisten toimeksiantojen varaan

Tässä ympäristössä generatiivinen tekoäly nähtiin pääosin työkaluna valmisteluvaiheessa – esimerkiksi referenssikuvien, tekstiluonnosten ja ideoiden jalostamisessa – mutta ei sisältönä, joka päätyisi suoraan peliin.

Tämä linja on lähellä myös monen suomalaisen PC/konsolistudion nykyistä ajattelua: AI helpottaa arkea, mutta ei ole tuotteen myyntivaltti eikä korvaa ydintiimiä.

Mitä tästä voi oppia suomalainen studio?

Jos johdat tai rakennat suomalaista studiota, Irlannin esimerkki tarjoaa kolme konkreettista oppia:

1. AI ei ratkaise perusasioita
   Jos liiketoimintamalli, rahoitus tai tiimirakenne ovat rikki, generatiivinen AI ei korjaa niitä. Se voi vain nopeuttaa sitä, mihin olet jo menossa – hyvässä ja pahassa.

2. Käytä AI:ta tutkimus- ja prototyyppivaiheessa

   • Level-konseptit, moodboardit, dialogiluonnokset, pitch-dekit – kaikkea tätä voi tukea AI:lla ilman, että lopputuote muuttuu epäaidoksi.
   • Tärkeää on dokumentoida, missä AI:ta käytetään, jotta juridiset ja eettiset rajat pysyvät selvinä.

3. Pidä oma luova identiteetti keskiössä
   Pienten maiden valtti ei ole massatuotanto, vaan omaperäisyys. Tekoäly, joka tuottaa geneeristä sisältöä, voi olla ristiriidassa juuri sen kanssa, mikä erottaa suomalaisen pelin globaalilla kentällä.

3. Helsingin mobiilibuumi: AI kaikkialla – mutta toimiiko se?

Helsingin Pocket Gamer Connects puolestaan näytti toisen ääripään: mobiilipelialalla AI-hype on vahva. Moni puhuja kertoi, että generatiivinen tekoäly on “lähes jokaisessa prosessin vaiheessa”.

Miksi mobiilialalla into on näin suuri?

Mobiilipelit, erityisesti free-to-play, elävät jatkuvasta sisällönvirrasta ja optimoinnista:

• viikoittaiset tai jopa päivittäiset päivitykset
• A/B-testatut eventit ja kampanjat
• käyttäjäsegmentointi ja kohdennettu markkinointi

Tässä kontekstissa AI lupaa:

• sisältöä nopeammin (event-grafiikat, lyhyet tekstit, ideat tasosuunnitteluun)
• parempaa analytiikkaa (pelaajakäyttäytymisen mallinnus, churnin ennustaminen)
• tehokkaampaa UA:ta (mainosten variaatiot, segmentoidut viestit)

Moni Helsingin PGC:ssä paikalla ollut studio kertoi, että sen sijaan että palkattaisiin lisää sisällöntuottajia, – “AI tekee nyt ison osan bulkista”.

Kysymys, jota liian harva kysyy: toimiiko tämä oikeasti?

Tämän blogisarjan näkökulmasta tärkein kysymys ei ole “kuinka paljon käytät AI:ta”, vaan:

Onko tekoälyn käyttö mitattavasti parantanut retentionia, liikevaihtoa tai pelaajakokemusta – vai onko se vain kulujen leikkausta lyhyellä tähtäimellä?

Suomalaiselle mobiilistudiolle konkreettinen toimintamalli voisi olla:

1. Määritä yksi tarkka kokeilu kerrallaan
   Esimerkiksi: “Voiko AI auttaa meitä tuottamaan eventien key art -luonnoksia 50 % nopeammin ilman laadun laskua?”

2. Mittaa ennen ja jälkeen

   • tuotantoaika
   • tarvittava manuaalinen korjailu
   • visuaalisen ilmeen yhdenmukaisuus

3. Päätä vain datan pohjalta
   Jos AI lyhentää aikaa, mutta lisää loputonta hienosäätöä art-tiimissä ja aiheuttaa sisäistä kitkaa, säästö on näennäinen.

Pelaaja-analytiikka ja personointi – Suomen vahvuusalue

Moni suomalainen pelianalytiikan osaaja on jo vuosia hyödyntänyt koneoppimista churn-malleissa, segmentoinnissa ja dynaamisessa hinnoittelussa. Nyt uusien LLM-pohjaisten ratkaisujen myötä raja generatiivisen AI:n ja perinteisen datatieteen välillä hämärtyy.

Hyvä käytännön malli suomalaiselle studioille on yhdistää:

• perinteinen data science (tilastolliset mallit, supervised learning)
• LLM-avusteinen analyysi (nopea kysely ja raportointi datasta, insightien muotoilu ei-tekniselle johdolle)

Tämä tuo tekoälyn lähemmäs päätöksentekoa ilman, että pelituotteesta tulee AI-kokeilulaboratorio pelaajan kustannuksella.

4. Eettisyys, ääninäyttely ja nuorten tekijöiden tulevaisuus

Tekoäly ei ole vain tekninen tai taloudellinen kysymys. Se on myös työelämä- ja oikeusturvakysymys suomalaisessa pelialassa.

Ääninäyttelyn ja sisällöntuotannon rajat

Kansainvälisillä kentillä nähdään yhä enemmän alustoja, jotka tarjoavat AI-ääninäyttelyä ja generoitua dialogia. Osa niistä toimii tiiviissä yhteistyössä näyttelijöiden kanssa, tarjoten:

• juridisesti selkeät sopimukset
• korvauksen myös mallin jatkokäytöstä
• kontrollin siihen, mihin ääntä saa hyödyntää

Suomalaisille studioille tämä on keskeinen oppi: jos käytät AI-pohjaista ääninäyttelyä tai generoitua sisältöä, huolehdi sopimuksista ja läpinäkyvyydestä. Se on paitsi lain, myös alan maineen kannalta kriittistä.

“Ajatelkaa junioreita” – mihin uudet tekijät mahtuvat?

Helsingin PGC:ssä nousi esiin huoli, jonka kuulee myös suomalaisissa korkeakouluissa: jos generatiivinen tekoäly hoitaa “junioritason” tehtäviä (peruskonseptit, variantit, layoutit), mihin jää polku uusille tekijöille?

Suomalaiselle pelialalle tämä on strateginen kysymys:

• mistä tulevat tulevaisuuden luovat johtajat, jos he eivät koskaan pääse tekemään perusduunia?
• kuinka pidämme opiskelijoiden osaamisen relevanttina, jos kurssien tehtävät on helppo ulkoistaa LLM:lle?

Mahdollisia ratkaisuja studioille ja kouluille:

• suunnittele harjoittelupaikat niin, että AI on työkalu, ei “juniori, joka tekee kaiken tylsän työn”.
• tee näkyväksi, missä AI:ta käytetään, ja missä tarvitaan ihmisen harkintaa ja craftia.
• sisällytä eettinen ja juridinen AI-osaaminen osaksi pelialan opintoja.

5. Käytännön askeleet suomalaiselle studiol­le vuonna 2026

Yhteenvetona NEXUS- ja PGC-näkökulmista voidaan vetää viisi käytännön suositusta suomalaisille pelistudioille – olit sitten mobiili-, PC- tai konsolipuolella:

1. Laadi oma AI-strategia, älä kopioi hypeä
   Kirjaa vastaukset:

   • Missä tuotantoputken kohdissa AI:ta käytetään?
   • Mitä hyötyä odotat (aika, kustannus, laatu, pelaajadata)?
   • Miten mittaat tulokset?

2. Erota analytiikka-AI ja generatiivinen AI toisistaan
   Niillä on eri riskit, eri juridiset kysymykset ja eri hyötypotentiaali. Kaikkea ei pidä niputtaa “AI:ksi”.

3. Panosta pelattavuus-AI:hin, ei vain tuotantokulujen optimointiin
   Personoitu pelattavuus, älykkäät NPC:t, dynaamiset haasteet – nämä ovat asioita, joista pelaajat ovat valmiita maksamaan ja joilla erotut kilpailijoista.

4. Suojele luovaa ydintä ja nuorten tekijöiden polkua
   Hyödynnä AI:ta rutiinin purkamiseen, mutta jätä tilaa käsityölle. Varmista, että junioreilla on mahdollisuus oppia tekemällä, ei vain promptaamalla.

5. Ole avoin pelaajille ja kumppaneille
   Kerro, missä AI:ta käytetään ja miksi. Pelaajaluottamus on osa brändiäsi – varsinkin, jos käytät AI:ta sisällössä, äänissä tai yhteisöviestinnässä.

Yhteenveto: Suomalainen suunta tekoälyyn peleissä

Tekoäly suomalaisessa peliteollisuudessa ei ole enää tulevaisuus, vaan tämä syksy. NEXUS Irlannissa muistuttaa meitä siitä, että AI on vain yksi palanen isommassa kokonaisuudessa – rahoitus, kulttuuripolitiikka ja oma identiteetti ratkaisevat enemmän. Helsingin mobiilipuoli puolestaan näyttää, kuinka pitkälle generatiivinen AI voidaan integroida tuotantoputkeen – hyvässä ja pahassa.

Suomen etulyöntiasema on siinä, että olemme sekä vahva mobiilimaa että korkeatasoisen pelitutkimuksen ja -analytiikan keskus. Jos osaamme yhdistää nämä vahvuudet vastuulliseen, läpinäkyvään tekoälyn käyttöön, voimme rakentaa peliekosysteemin, jossa AI ei korvaa ihmisiä – vaan vapauttaa heidät tekemään parempia, rohkeampia pelejä.

Miten teidän studiollanne tekoälyä käytetään tänään – ja mitä uskallatte jättää tekemättä, vaikka hype painaa päälle?